Mairea muistaen

Purkamamatta paras -työryhmän keskeinen jäsen, arkkitehti Maire Mattinen (1950–2025) on poissa. Maire oli kampanjamme aktiivisimpia voimia. Varsinkin Purkamatta paras -näyttelyn valmistumisessa hänen panoksensa oli ratkaiseva.

”Museovirasto oli Mairen pitkäaikaisin työpaikka. Sitä työllistivät puukaupunkien suojelu, teollisuusympäristöt, valtion rakennusperintö ja restaurointitiedon jakaminen. Perinteiset monumentitkin ja viraston museokohteet olivat tärkeitä.

Opettaminen, tutkimus ja virkatehtävät kulkivat Mairen 1980-luvun töissä rinnakkain. Työ Museovirastossa vakiintui 1989. Hän oli vuodesta 1993 restaurointiyksikön päällikkö sekä 2003–2011 Rakennushistorian osaston ja Kulttuuriympäristön hoito-osaston johtaja. Ennen eläköitymistään Maire oli 2011–2014 Suomenlinnan hoitokunnan johdossa. Hänelle myönnettiin Suomen Leijonan ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkit.

Mairessa yhdistyi rakennussuojelun ja yhdyskuntasuunnittelun osaaminen. Kiinnostusta riitti myös mm. restaurointiperiaatteisiin, rakennetun ympäristön arvottamiseen ja kulttuuriperintökasvatukseen. Tarve vaikuttaa jatkui loppuun asti, niin Puistolan kansakoulun ystävissä kuin Purkamatta paras -aktiossa. Kehittämishalu näkyi oppaiden ja artikkelikokoelmien toimittamisena.”

Mairen työtoverit Mikko Härö, Pekka Kärki ja Margaretha Ehrström muistavat yllättäen menehtynyttä rakennussuojelun vaikuttajaa ja rakennusperinnön vaalijaa Helsingin Sanomien muistokirjoituksessaan.

Työryhmämme ottaa osaa läheisten suureen suruun ja muistaa kaivaten Mairea, joka vielä viime toukokuussa 2025 julkaisi Purkamatta paras -sivustolla kirjoituksen Suomi purki ja purkaa taas.

Akateemikko Vilhelm Helander uudesta purkuaallosta

Helander on tunnetuin rakennusperinnön suojelija ja asiantuntija Suomessa. Hänen Mikael Sundmanin kanssa vuonna 1970 julkaisemaansa pamflettia Kenen Helsinki on pidetty suorastaan käänteentekevänä ja yleistä mielipidettä muokkaavana teoksena omana aikanaan. Kirjassa kritisoitiin 1960-luvun purkuaaltoa ja autoistumista.

Nyt 60-luvun opetukset näyttävät Helanderin mielestä unohtuneen.

”… yksityiset kiinteistösijoittajat ja heidän aloitteensa ovat saaneet kaupungin historiassa ennenkuulumattoman vallan. Se näkyy siellä täällä esiin pulpahtavissa paksuissa tornitaloissa tai julkisten kaupunkitilojen valtaamisena rakennusmaaksi. Kun sallittua rakennusoikeutta vanhoilla tonteilla korotetaan, paikalla olevien rakennusten arvo muuttuu nollaksi tai suorastaan negatiiviseksi”, hän huolehti puheessaan.

”Tuloksena on uusi purkuaalto – kuin 60 vuotta sitten”, Helander lisää myöhemmin.

Helsingin Sanomat 11.11.2024
https://www.hs.fi/taide/art-2000010825491.html